Alma, hahtuvalangasta virkattu kassi

Hahtuvalanka,  Ukki nro:163, Tuhka nro:164, Ruska nro:159 ja Luonnonväri kirjava nro:162

Paino valmiin noin 550g. Menekki väreittäin,  Ruskaa 100 g, Ukkia, Tuhkaa ja Luonnonvärikirjavaa jokaista noin 150g.

Koko ennen huovutusta, pohja*korkeus 90cm*90cm

Koko huovutuksen jälkeen, pohja*korkeus 55cm*55cm,

Virkkaus koukku nro: 4

Virkkaa koukulla nro:4  isoäidinneliötä joissa on kymmenen kerrosta 9 kappaletta väreistä Ukki, Tuhka ja Luonnonvärikirjava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuhkasta virkattu isöäidinneliö.

Virkkaa saman värin kappaleet yhteen isoksi neliöksi, jossa on kolme neliötä joka reunalla ja yksi keskellä.

Värista Ruska virkataan 6 kpl isoäidinneliöitä, joissa on 10 krs. Sanka tehdään yhdistämällä virkaten 4 neliötä  ensin jonoksi ja sitten pötköksi. Pötkö tehdään taittelemalla sanka kappale pituussuunnassa kolminkerroin ja ommellaan tai virkataan sitten kiinni. Sangan voi ommella myös huovutuksen jälkeen.

Yhdistä kappaleet virkaten kuvan mallin mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kassi kasattuna ennen huovuttamista.

Huovuta kassi, laittamalla se pesukoneeseen 60° C ohjelmalle. Muotoile kassi märkänä ja laita kuivumaan tasoon.

Viimeistele leikkaamalla  langanpäät pois ja ompele suuaukon sisäpuolelle ruska neliöiden keskelle isot nepparit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kassin sanka ”pötkylä”.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kassin sisäpuolelle ommeltu iso neppari.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kassi valmiina.

 

Hupuli huivi ohje

Piikun hahtuvalankaa, väri nro:153 Kukka, yksi kiekko ja kaksi pussia punavioletin sävyisiä huopanappuloita.

Puikot nro:15, 10 ja 8

Huopanappula päätyihin,
Huopanappula päätyihin, klikkaa kuvaa niin pääset suoraa verkkokauppaan, löydät nappulat klikkaamalla kuvaa

Huivin koko: pituus 130 cm, leveys 55-100 cm, paino 150g (hahtuvalankaa n.110 g ja 2 pussia nappuloita 40g )

Luo 70 silmukkaa puikoilla nro15 ja neulo kokoajan oikein 15 krs. Vaihda puikot nro10 ja neulo 15 krs. Vaihda puikot nro 8 ja neulo 65 cm eli 90-100 krs.Toista puikoilla nro 10, 15 krs ja lopuksi puikoilla nro 15, 15 krs. Päättele kaikki silmukat kerralla. Hahtuvalankaa on helpompi neuloa rennolla ja löysällä käsialalla, koska se ei kestä venytystä.

Huivin päätyihin on ommeltu hieman kierretyllä hahtuvalla huopanappuloita, kumpaankin päätyyn on mennyt yksi paketti, noin 20 g.

 

Suomenlampaanvilla ja Suomalainen villa, ne eivät ole yksi ja sama asia.

Lammas ja Vuohi lehteen kirjoitettu juttu 29.10.2012

Villojen Joulua odotellessa

 

Villa on mahtava materiaali, luonnon joululahja pohjolan perukoille. Tuskin olisimme aikoinaan ilman villaa selviytyneet ilmastomme haasteista. Nykypäivä on luonut uudet haasteet villalle, kun pelkkä omavaraisuus ja lämmittävyys ei riitä. Huipputeknologian uudet hifistely kuidut ovat haastaneet villan monet kerrat lämmittävyydessä ja kosteuden imemiskyvyssä, mutta luonnonkuitu ei ole vielä tavannut voittajaansa. Villan terapeuttinen ja viihdyttävä arvo vapaa-ajan aarteena on tätä päivää. Monipuolinen materiaali vaatii tuottajaltaan ja jalostajaltaan mielikuvitusta ja sinnikkyyttä, jos sen haluaa itse hyödyntää.

 

Mahdollisuudet villan hyödyntämiseen ja tuotteistamiseen eivät ole nykyään ihan yhtä yksinkertaista, kuin aikaisemmilla emännillä. Villat kerittiin ja työstettiin omin käsin , koska villaisia asusteita ja tekstiilejä todella tarvittiin. Ei tarvinnut kysyä, kannattaako tämä tai mitä ihmettä näillä tekisi, vastaukset saneli arkiset tarpeet. Nuo samat tarpeet tyydytetään edelleen villalla, mutta ei kotimaisella, vaan suurten lammasmaiden sujuvilla jatkojalostus linjastoilla työstetyillä villoilla. Ajatus, että myös meillä tekstiiliteollisuus ostaisi hyvään hintaan villojamme ei valitettavasti ole realismia. Maailmalta saa hyvää pestyä lajiteltua villaa paalissa niin edullisesti, että on turha kuvitella meidän hintatasolla pysyvän kilpailemaan näillä markkinoilla. Täytyy kuitenkin olla onnellinen, että meillä ylipäätään on vielä kehräämöjä ja huopatehtaita. Ne työllistävät suomalaisia ja tekevät juuri meidän makuumme ja tarpeisiimme suunniteltuja villatuotteita.

 

Suomenlampaanvillasta voisi maailmalla hyvän hinnan saada, koska se on hienoa, tunnettua ja haluttua, jos se olisi pakattuna suuriin paaleihin lajiteltuna ja pestynä, ja sitä olisi saatavana jatkuvasti suurissa määrin. Meillähän ei ole mitään tahoa joka moista työtä tekisi, eikä varmaan tule niin kauan kuin lammas määrämme ovat näin pienet ja villan laatu kirjavaa. Vaikka laatu olisi joskus huippu, niin määrä on onneton teollisuudelle, joka vaatii raaka-aineelta tasaisuutta ja jatkuvuutta. Tämä aarre meidän pitää hyödyntää itse, erotettava se muista villoista, jalostettava ja brändättävä vienti tuotteeksi sekä kotimaisen käsi-ja taideteollisuuden raaka-aineeksi. Näin myös lampuri saisi villoistaan kunnon hinnan.

 

Muistan ajan kun meilläkin oli vielä yksi määrätty taho, joka osti kaiken villan ja maksoi siitä hyvän hinnan, koska se oli valtiovallan toimesta tuettua toimintaa. Sieltä oli kotimaisten villan jalostajien hyvä ostaa lajiteltua tasalaatuista villaa suurissa erissä. Näitä aikoja kaipaa moni villan hyödyntäjä, mutta noita kotimaisen villan jalostajia saatikka villan tuottajia ei enää ole kuin kourallinen noihin aikoihin verrattuna. Nykyään tämän kaltainen toiminta voimaperäisesti valtion tukemana ei ole mahdollista, tuolloin villa oli maatalous tuote ja EU:sta ei ollut tietoakaan. Tänä päivänä homma pyörii maailmalla samalla periaatteella, mutta ilman valtioiden tukiaisia maailman markkinat hinnoilla.

 

 

Kaikki Suomessa tuotettu villa kulkee pienkehräämöjen ja lampurien kautta kuluttajille. Villan hyödyntäjä kenttä on hyvin kirjava ja hajallaan, ja monesti hyvin pieninä yksiköinä. Kokonaiskuvaa siitä kuinka paljon, minkä laatuista ja missä, kotimaista villaa kaikenkaikkiaan tuotetaan vuosittain tuskin tietää kukaan, vaikka pienkehräämöjen villa määriä yritettäisiinkin jossain määrin tilastoida. Suurin osa kerityistä kotimaisista villoista kulkee edelleen lampurilta pienkehräämöön kautta kuluttajille, vaikka pienimuotoisia vaihtoehto väyliäkin on. Pieniä nyrkkipaja karstaamoja ja villan jalostaja on syntynyt pienkehräämöjen rinnalle. Nämä pienet jalostajat, ovat erikoistuneet tiettyyn rotuun, esim; suomenlampaan, kainuunharmaksen, tai ahvenanmaanlampaan villaan. Eri rotujen villoille on tarvetta ja kysyntää, koska niiden ominaisuudet ovat erilaiset ja valveutuneet kuluttajat haluavat niitä. Pienkehräämöt eivät ole eritelleet käyttämiään villojen rotujen mukaan, vaan laittavat kaikkien rotujen villat yhteen.

 

Kuluttajan näkökulmasta kotimaisesta villasta tehdyn tuotteen hankkiminen ei ole helppoa, sitä pitää todella haluta ja se on etsittävä, sitä ei saa marketin hyllyltä. Suomessa tehty villalanka, Suomalaisesta villasta tehty villalanka ja suomenlampaanvillasta tehty villalanka on suurelle yleisölle tavallisesti yksi ja sama asia, vaikka näinhän ei ole. Tässä asiassa on hieman tapahtunut kehitystä viime aikoina, mutta villan alkuperää ei valvo kukaan aktiivisesti. Suomenlampaanvillana on myyty paljon villaa, joka ei sitä todellakaan ole ollut. Lähiruoka trendi ja kestävänkehityksen henki ovat auttanee osaltaan valistuneita kuluttajia kysymään myös useammin villan alkuperän. Lähellä tuotettua ”lähimateriaalia” pitäisi hyödyntää villojemme markkinoinnissa. Ylipäätään kotimaisen villan markkinoimisessa ja myynnissä ei ole mitään yhtenäistä koko maan kattavaa linjaa tahi kotimaisuus merkintää, vaan jokainen puuhaa itsekseen. Tähän tarvittaisiin koko Suomen kattava hanke. Kotimaisesta villasta, jopa eri rotuisten lampaiden villoista, tehdyn tuotteen löytäminen pitäisi tehdä paljon helpommaksi asiakkaalle.

 

Villan matka lampaasta valmiiksi tuotteeksi on pitkä ja vaatii onnistuakseen monia ammattilaisia; hyvän eläinaineksen kasvattajan, kerijän, pakkaajan, kuljettajan, pesijän, värjärin, karstaajan, kehrääjän, tuotesuunnittelijan, käsityöläisen, markkinoijan ja myyjän. Yhdessä ihmisessä ei näitä kaikkia ominaisuuksia voi olla, joten hyvään ja merkittävään lopputulokseen pääsemiseen tarvitaan oman alansa ammattilaisten yhteistyötä, muuten lopputulos on pienimuotoista puuhastelua. Tuote on onnistunut ja valmis vasta kun se on myyty asiakkaalle.

 

 

Suomenlampaanvillaa eri muodoissa myyvä yritykseni Piiku perustettiin vuonna 1984. Kotiteollisuuskoulussa kudoin kaksi suurta komeaa raanua vällyihin ja opistossa tein lopputyönä kudotun mainion mattomalliston luonnonvärisistä langoistani. Somia sukkia, pehmeitä pipoja, hauskoja huiveja ja leppoisia lapasia olen neulonut ja virkannut lukemattomat määrät. Huovuttanut olen menevistä matoista kauniisiin koruihin ja veikeisiin vaateisiin ja kaikkea mahdollista jouluun kuusenkoristeista kransseihin ja patalapuista kukkaruukkuihin. Kaiken olen tehnyt suomenlampaanvillasta. Karitsoita olen tuottanut tuhansia ja villaa vieläkin enemmän. Olen luonut villoihin omantakeisen lumoavan värimaailman. Olen luonut suhteita maailmalle, käynyt monilla messuilla ulkomaita myöden ja myynyt villojani kymmeniin maihin. Tämä itsensä kehuminen on vaikeaa, mutta se vaan pitää opetella ja myydä viehkeät villat. Ei pidä tyytyä vaan jakelemaan niitä, niille valistuneille kuluttajille jotka osaavat niitä kysellä. Markkinoiminen ja myynti on rehellistä työtä, eikä mikään mörkö. Tuotteen ja markkinoinnin pitää tietenkin olla tasapainossa ja totuuden mukaista, ollakseen uskottavaa ja toimivaa. Lämpimät villaiset tuotteet kuuluvat ehdottomasti jouluun, joten juuri nyt on aika laittaa ne matkaan.

 

Eeva Piesala